Viva Las Vegas!

Tero:

Tulipahan sitten käytyä Losissakin. Ihan ok kaupunki vaikkei siellä nyt juuri hirveästi tekemistä olekkaan. Universalin studioilla käytiin ihmettelemässä kaiken maailman elokuvajuttuja, mutta nehän ei nyt kyllä henkilökohtaisesti ihan hirveästi säväyttäneet. Ei ainakaan omasta mielestäni mitenkään hintansa väärtti. Ts. En menisi uudestaan. Hienoja tähtiä olivat kuitenkin kaduille laittaneet. Löysin melkein kaikki tärkeät, kenen kuvittelinkin siellä olevan. Kuten esimerkiksi David Hasselhoff:in ja Chuck Norris:in. Kovempia tuskin löytyy vaikka etsisikin.

Kadut olivat kyllä ihan huippuja. Hotellikin sijaitsi kadulla, joka oli vain vaivaiset 21km pitkä. Siitä kun lähtee toisesta päästä seurailemaan numeroita, niin joku tovi menee, ennenkuin on kohdalla. Ruuhkat sinällään tuntuivat sijoittuvan vain kaupungin ulkopuolella oleviin moottoriteihin ja motareihin jotka veivät kaupunginosasta toiseen. Ei silti tarkoita, että ajaminen olisi ollut mitenkään kovin helppoa. Parhaassakin tapauksessa oli 7 kaistaa suoraan ja 2 kaistaa oikealle kääntyville. Hyvin ollaan kuitenkin perille päästy, kun Kirsi on ollut kartturina, apunaan kaksi navigaattoria ja pari paperikarttaa.

Saattaa olla, että joku pitäisi hieman mauttomana ideana käydä esikaupunkialueella sijaitsevassa kuolemansyyntutkijan toimistossa ostamassa t-paidan. Ihan vain siksi, kun oli telkkarissa nähnyt sellaisen. Varsinkin pihalla tuli vähän kierreltyä pitkin nurkkia huput päässä, kun jotkut Meksikaanit pitivät omaa tutkintaansa siinä toimiston pihalla. Eivät varmaankaan olleet kovin tyytyväisiä virallisen tutkinnan tuloksiin. No sisälle kuitenkin päästiin ja paitakin irtosi suht helpolla.

Las Vegasissakin tuli vierailtua. On se melkoinen rupukylä. Aivan erilainen kuin mitä voisi tv-sarjojen ja elokuvien perusteella kuvitella. Todella pieni, matala ja aivan täynnä känniääliöitä. Joten eihän se auttanut kuin mennä sekaan vaan. Suunnitelmissa oli yöpyä siellä kaksi yötä, mutta ajettuamme pari kertaa pääkadun päästä pähän totesimme yhdenkin yön olevan aivan rittävästi. Varsinkin kun Kirsi suostui ottamaan aamun ajovuoron. Muuten olisi mennyt ehkä vähän pidempäänkin.

Illallahan piti sitten vierailla niillä maailman kuuluilla casinoillakin. Niitähän siellä kyllä on. Osa aivan kuin Rauman linja-autoasema 80-luvun taitteesta ja osa hieman isompia. Pelikoneet taisivat kuitenkin olla ihan samanlaisia. Eikä muuten paljoa näkynyt niitä ilmaisia drinkkejä pelaajille, joita oikein televisiossa asti pitää mainostaa.

Casinoilla on sellaiset rahanvaihtokoneet. On hienoa jonottaa vaihtovuoroaan ja katsella kun edessä oleva vaihtaa kaksi sadan dollarin seteliä kaksikymppisiksi. Sitten kun on oma vuoro niin vaihtaa kymmenen dollarin setelin ensin kahdeksi vitokseksi ja sitten nämä vitoset ykkösiksi. Ehkä ihan vähän piti yrittää peitellä, etten olisi tappanut takana odottavaa nauruun.

Tiskilläkin kun kävin hakemassa olutta, niin baarimikkokin alkoi heti vittuilemaan. Kysyi ihan yhtäkkiä, että ”Is that young lady with you?”. Vähän ihmettelin ensin, että ketä se nyt oikein tarkoittaa, mutta aikani selän taakse vilkuiltuani totesin sen viittaavan Kirsiin. Mitä hemmettiä se oikein meinaa? Ilmoitin Pepelle heti uhkaavaan äänensävyyn, että tottakai on. Ajattelin, että nyt viedään AmerikanPepeä korvasta pitkin lattioita, mikäli se alkaa Kirsiä vonkaamaan. Sen jälkeen Pepe totesi vaan, että henkkareita. Molemmilta. Pitihän sekin arvata. Tämän siitä saa kun lähtee nuorikon kanssa maailmalle. Aina pitää herrasmiehenkin olla todistelemassa ikäänsä.

Kirsillä oli täysi työ koittaa voittaa koneista sen verran mitä minä ehdin juomaan ja häviämään. Aika lähelle se kyllä pääsikin. Ehkä ihan vähän jäimme kuitenkin kokonaisuudessa tappiolle.

Ei muuten kannata edes kännipäiten yrittää tunkea blackjack-pöydän pyörittäjälle 5dollaria ja odotella merkkejä. Varsinkaan mikäli pöydän minimipanos on 500dollaria. Saattaa vähän hävettää. Siis jälkikäteen.

Sinänsä Vegasissa oli jotain hienoakin. Nimittäin väitän, että siellä on maailman hienoin suihkulähde. Tai siis sellainen vesi/valoshowjärjestelmä. Siinä kalpenee kyllä kovin monet muut vastaavan kaltaisetkin systeemit. Muuten paikka kyllä häviää esimerkiksi Macaon casinosaarelle ihan joka mittarilla. Eikä muuten kannata edes yrittää pukeutua siististi casinoita varten. Eivät muutkaan niin tee.

Sitten metsästämään sitä route 66:sta.

Kirsi:

Muutama päivä tuli pyörittyä Los Angelesissa ja täytyy sanoa, että harvoin on tuntenut itseään niin turistiksi kuin siellä. Tehtiin nimittäin suunnilleen kaikki turistijutut, jotka siinä kaupungissa on mahdollista tehdä.  Katsottiin maassa olevia tähtiä, maassa olevia kädenjälkiä, kukkulalla olevaa tekstiä, joka paikassa olevia isoja taloja ja Rodea Drivella olevia kalliita kauppoja, kahlattiin Tyynessä valtameressä ja tietenkin käytiin kuolinsyyntutkijan lahjatavarakaupassa. Walk of Fame oli hieno. En tiedä kuka on keksinyt laittaa maahan tähtiä, joissa lukee julkkisten nimiä ja hölmöltä idealtahan se vaikuttaa, mutta niin vaan tämäkin pariskunta käveli kadulla 2 km tuijottaen maata. Oli nimittäin aivan pakko löytää Britneyn tähti. Ja löytyihän se. Käveltiin tosin ensin se 2 km ennen kuin huomattiin, että oltiin oikeastaan lähdetty liikkeelle ko. tähden vierestä.

Universal Studioillakin käytiin, mitäpä sitä turistit muuta. Hienohan se kokonaisuudessaan oli, mutta kyllä ihan ehdottomasti parasta oli käynti Wisteria Lanella. Saattaa olla, etten toivu tästä ihan lähivuosina. Wisteria Lanella ei näkynyt tuttuja, mutta onneksi kuitenkin nähtiin ihan oikea elokuvatähti. Nimittäin se koira, joka oli The Proposal-elokuvassa. Oli aavistuksen tottelevaisempi kuin meidän Emppu, mutta muuten ei selvästikään läheskään yhtä älykäs. Ja juuri kun luulin, että Wisteria Lane on kovin juttu ikinä niin Tero kiikutti minut Beckhamin ja Axl Rosen porttien taakse kyttäilemään. Se oli kovin juttu ikinä! Tosin tunnelmaa vähän latisti se, ettei kumpikaan tullut edes moikkaamaan. On tainnut maine nousta nuppiin. Vaikka voihan se olla, että niitäkin vähän ujostutti. Muutenkin on kyllä pyhiinvaellettu. Käytiin nimittäin sekä Roxyssa että Rainbow'ssa ja niissä on sentään Gn'R soittanut ihan lähiaikoina, viimeksi kai vuonna -88.

En tiedä miten monta päivää putkeen ihminen voi syödä roskaruokaa, mutta tällä matkalla se selvinnee. Täällä syödään nimittäin ihan joka aterialla hampurilaista, pizzaa tai friteerattua kanaa. Jos oikein terveellistä ruokaa haluaa (esim. hotellin aamiaisella) niin voi syödä pullamössöpaahtoleipää ja hilloa tai vohveleita ja hilloa. En tiedä minkä kokoisena tulen takaisin, mutta saattaa olla, ettei pylly mahdu lentokoneessa yhdelle penkille. Onneksi elimistö tuntuu jo ilmoittavan, että pikaruokakiintiö on pian täynnä. Se taas tarkoittaa, että Terolla menee ihan just hermot kun joutuu etsimään naiselle ruokapaikkaa, josta saa muutakin kuin hampurilaisia.

Näinkin kehittyneeksi maaksi täällä on kyllä harvinaisen huonosti toimivia juttuja. Suihku esimerkiksi on suurin piirtein aikuisen ihmisen navan korkeudella eikä veden painetta ole mahdollista säätää. Vesi tulee aina ja ikuisesti samalla (hyvin heikolla) paineella vaikka mitä tekisi. Se taas tarkoittaa, että kestää useampia minuutteja ennen kuin tukka on kokonaan märkä. No, lomallahan tässä ollaan, joten mihinkäs tässä on kiire. Ja siellä suihkussa odotellessani muistelen aina Teron kertomaa tarinaa siitä miten Nepalissa vesi juoksi suihkun seinää pitkin alas kun ei ollut painetta ensinkään. Oikeastaanhan tässä menee siis ihan kivasti. Hiustenkuivaaja hotellissa tosiaan on, ihan niinkuin Tero lupasi. Harmi vaan, että tuollaisen sotilasmallisen tukan kuivaamiseen ei kuivaajaa tarvitse. Jos tarvitsisi niin Tero ei väittäisi tuota meidän seinässä olevaa vempelettä kuivaajaksi. Oma uloshengitysilmakin nimittäin kuivattaa tehokkaammin kuin tuo laite.

Vaikka monet sanovat ettei Los Angeles ole kaupunkina kummoinenkaan niin itse kyllä tykkäsin ja  paljon. Tekemistä ja näkemistä on vaikka kuinka (ainakin mikäli sattuu olemaan lähes pakkomielteisen kiinnostunut leffoista ja/tai julkkiksista), kelit on kohdillaan ja aurinko paistaa sen verran, että ollaan molemmat ehditty jo vaihtaa väriä kalmankalpeasta kirkuvan punaiseen. Mukavan kansainvälinen tunnelmakin siellä on. Jos San Franciscossa oli paljon kiinalaisia niin Losissa on älyttömästi meksikolaisia. Erehdyin jopa  luulemaan, että niitä on paljon, mutta ei niitä sitten varmaan olekaan, koska Tero sanoi, että kyllä Meksikossa on vielä enemmän.

Jos Los Angeles yllätti positiivisesti niin Las Vegas oli kyllä ihan järjetön pettymys. Jos parasta kaupungissa on suihkulähde ja se, että baarissa kysytään henkkarit niin ei sinne ainakaan ihan välittömästi tarvitse uudestaan mennä käymään. Kyllä minulta on nimittäin kysytty henkkarit Hervannan Alkossakin. Kelit olivat kyllä sen verran kohdillaan, että niistä ei kehtaa valittaa. Heti aamusta oli nimittäin 33 astetta lämmintä. Sen verran hikoilutti, että jopa minä suostuin käyttämään autossa ilmastointia. Jos etukäteen ihmetytti miten Las Vegasissa mjoittuminen voi olla niin halpaa niin eipä ihmetytä enää. Eihän tuollaiseen paikkaan kukaan jää, jos yöstä joutuu maksamaan hiukankin enemmmän kuin 40 dollaria.

P.S. Kalle hei, Tero on nyt useamman kerran tällä reissulla sanonut, että ”turkoosi ei ole väri, kysy vaikka Kallelta”. Mitä ihmeen höpöjä sä olet sille mennyt uskottelemaan?