Alkutuhkat

Jaahas, polkaistaampas tämäkin sitten taas käyntiin. Jälleen kerran uudella, mutta kuitenkin ihan yhtä sekavalla teemalla.

Tero:

Edellisestä reissustahan ei ole ehtinyt kulua kuin pikkutovi ja taas saa matkustaa maailmalle. Aikaisen ajankohdan selittää ehkä se, että perheen naispuolisen jäsenen mukaan, nyt on kesäloma ja lomalla mennään jenkkeihin. Ei autanut minkään näköiset mutinat, siitä että maa on tavallaan jo vähän niinkuin nähty. Ei vaikka kerroin edellisien reissujen kokemuksista. Ei vaikka kuinka selitin, että se on rahan haaskausta, kun ei tule maapisteitä ensinkään.

Noh, olin kuulemma joskus kertonut että Mao Zedong oli sanonut, että "mies ei ole mies, ennen kuin on kiivennyt Kiinan muurille". Meidän perheessä tuohon kirjoitettiin lisäys, että " ja nainen ei ole nainen, ennenkuin on kiivennyt Beverly hills:ille." Eipä siinä silti mitään, ei sitä itsekkään ole tullut siellä länsirannikolla vielä käytyä. Ostin kuitenkin kostoksi kaksi lippua sekä Los Lonely Boysin, että Jimmie Vaughanin keikoille. Pääsee nainenkin vähän oikean musiikin makuun.

Ja luonnollisesti, koska reittimme kulkee rannikolta rannikolle, piti matkaan tietenkin mahduttaa viime reissuilta jääneet puutteet. Eli paikkosuorituksia odottaa ainakin Stevie Ray Vaughanin hauta Dallasissa ja yltiöhumala blueskadulla Memphissä. Ompahan minullakin jotain odotettavaa.

Ai niin reitistäkin piti jotain kirjoittaa. Lentomme on siis nyt perjantaina Helsingistä Chicagoon, siellä vaihdetaan konetta ja jatkamme San Franciscoon. Paluulento onkin sitten juhannuksena New Yorkista. Matkalla pitäisi nähdä ainakin San Francisco (Chinatown, Alcatraz...), Los Angeles (Hollywood, Beverly hills, Universal...), Las Vegas (tarkoitus voittaa vähintään yhden vuoden virkavapaa. Ei mennä naimisiin.), Grand Canyon, Dallas (hauta), Memphis (Graceland, blueskatu kännit...), Atlanta (Huvipuisto), Charleston (joku tuulen viemää paikka. Kai?), Washington (tällä kertaa ottaa valokuvia, muualtakin kuin auton ikkunan takaa), Boston (keikat), New York (East Village). Siinähän sitä sitten jo onkin.

Apuna reitin suunnittelussa on ollut microsoftin street&trips ohjelma. Aivan järjettömän kätevä. Matkaa näyttäisi kertyvän kaiken kaikkiaan noin 7000km, että menee siinä ajellessakin kaiketi joku päivä. Tosin vähän löysäilyäkin on jätetty. Tuossa maassa kun on se ajaminen tehty mahdollisimman helpoksi ja jouheaksi. Ajattelen varmaan Los Angelesin ruuhkien jälkeen ihan samalla tavalla. Varmasti.


Vuokra-autosta ei ihan vielä tiedetä millainen se on, mutta se selvinnee sitten sunnuntaina, kun käymme hakemassa sen. Todennäköisesti joku Fiat Uno tai vast. Kuitenkin sellainen, että hermot menee ihan välittömästi. Sillä on sitten niin kiva puikkelehtia miehekkäästi pikku rekka-autojen välissä.

Näköjään joka reissuilta tutuksi tulleet luonnokatastrofitkin ovat taas vahvasti mukana. Mikähän hiton pakko niiden tulivuorienkin on juuri nyt purkautua. Olisi nyt jaksanut vielä vaikka edes hetken pidempään. Tosin niin kai se nainenkin aina ajattelee. Mutta minkäs sille sitte toisaalta mahtaa? Eikä taida olla niin väliksikään.

Ihan käsittämätöntä muuten, että pitäisi lähteä kaupunkilomalle. Eihän sinne osaa pakata yhtään mitään mukaan. Voiko ylipäätään muka olla reissua, missä ei tarvittaisi esimerkiksi: nippusiteitä, leathermania, jekkulankaa, ensiapulaukkua, otsalamppua, ilmastointiteippiä, nailonnarua, munalukkoa... Minun mielestäni ei voi. Naisen mielestä taasen voi. Ihan sama. Mukana on kuitenkin. Toisaalta, minun mielestäni voi myös olla matkoja, joilla ei tarvita kuusia kenkäpareja, eikä viisiä bikineitä. Veikkaan, ettei minunkaan mielipiteelläni ole tässä asiassa kovin paljon painoa. Vaikka miehellä onkin.

Muutenkin perheen pakkaaminen on ollut paikoin, hieman ehkä normaalia äänekkäämpää. Ilmoitin nimittäin jo heti kättelyssä, etten raahaa yhtään merikonttia minnekkään. Turha kuvitellakkaan. Yllättävän helposti löytyi kuitenkin kompromissi, joissa molemmat matkustavat omilla rinkoillaan. Vähän kyllä heräsi epäilys, että Suomesta on lähetetty lentorahtina hostelliimme kuution pahvilaatikko täynnä erinäisiä täysin välttämättömiä kemikaaleja ja muita tuotteita, joita ilman ei yksikään ihminen tule toimeen.

Pystyttekö kuvittelemaan miltä näyttää miniläppäri, jonka yli on ajettu unimogilla ja joka on purettu tuhanteen kertaan osiksi ja sisälle kolvailtu erinäisiä johtoja, jotka tulevat kuoresta pihalle abiko-liittimien kera? En pysty kuvailemaan mitään esinettä mikä herättäisi enemmän epäilyksiä kuin tuo tietokone. Enkä itseni lisäksi yhtään typerämpää ihmistä, joka yrittäisi käsimatkatavaroissa kuljettaa ko kapistuksen Amerikkaan. Saa nähdä tuleeko kumihanskaa vai riittääkö, jos luovutan koneen pois.

Perjantaina ollaan sitten viisaampia päästäänkö lähtemään ylipäätään yhtään minnekkään. Saa nähdä miten käy.

Kirsi:

Perheen mies on sanonut painavan sanansa, joten naisen lienee aika sanoa viimeinen sana.

Hiukan tosiaan käytiin reissua suunnitellessa keskustelua matkakohteen valinnasta. Miehen mielestä kohteen valinnassa olennaista on maapisteiden kerääminen. Nainen ei ole samaa mieltä. Alkuperäinen suunnitelmahan oli autoilla Euroopassa, mikä epäilemättä olisi kerryttänyt pisteitä kovasti, mutta koska nainen ei ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella niin tavallaan sekin vaihtoehto houkutteli. Kovin kummoista suostuttelustrategiaa ei tarvinnut laatia miehen taivuttelemiseksi tämän vaihtoehdon kannalle. Sattui nimittäin niin, että mentiin Teneriffalla kippolaan ja kaksi kaljaa myöhemmin mies varaili tyytyväisenä netissä lentoja San Franciscoon. Kiitokseksi annoin juoda vielä kolmannenkin. Ja onhan tuolla jenkeissä Terollekin vielä uutta nähtävää. Nytkin olisi halunnut mahduttaa reittiin vielä ne kalliotkin, joihin on hakattu naaman kuvia. Ne kun olivat vain 800km reitiltä. Suuntaansa.

Reittisuunnitelman Tero jo tyhjentävästi kertoikin. Turhaan ei sanota, että suomalainen mies on kovin synkkä. Millään muulla ei voi selittää sitä, että mies haluaa välttämättä päästä käymään jonkun haudalla. Vieläpä jonkun tuntemattoman hemmon. Keikoillekin oli tosiaan ostettu lippuja. Ihmettelin, että mitäs tällaiset bändit oikein ovat kun en ole niistä koskaan kuullutkaan. Kuuluisia kuulemma ovat. Lähettyvillä olisi ollut myös Backstreet Boysin ja NKOTB:n (oikeasti kuuluisia) yhteinen keikka, mutta meidän auto ei kuulemma kulje läheltäkään kyseistä keikkapaikkaa. Olisi pitänyt vuokrata parempi auto. Tärkeimmän Tero unohti kuitenkin kokonaan mainita. Aiomme nimittäin mennä kävelemään Wisteria Lanelle. En pysty kuvittelemaan mitään parempaa. Pyhiinvaeltajista tuntuu varmaan melkein yhtä hienolta.

Ajettavaa kertyy tosiaan jonkun verran, mutta tiukkojen laskelmien mukaan matkan pitäisi taittua 7 päivässä. Ei paha. Kyllä sen verran jaksaa pelkääjän paikalla istua, kun Tero ajaa. Matka etenee varmasti muutenkin jouhevasti kun minä olen kartanlukijana. Jos jossain olen hyvä niin siinä. Kunhan Tero muistaa, että oikea on joko oikealla tai vasemmalla ja vasen lähes aina oikealla.

Pakkaaminen olikin tosiaan mielenkiintoinen projekti. Ensinnäkin heti aluksi kuution kokoinen matkalaukku laitettiin pannaan. Sitä ei kuulemma saa ottaa mukaan, ei vaikka se kulkisi pyörillä. Ei vaikka näyttäisi miten näppärästi se kulkee ympäriinsä. Ei vaikka näyttäisi miten vaivattomasti se kulkee miehen vetämänä ympäriinsä. Sen jälkeen keskusteltiin tarvittavien kenkien määrästä. Kolme paria on kuulemma liikaa, mutta hyväksyttävä määrä. Bikineitä mies hyväksyy mukaan kahdet (mikä on hyvä myönnytys, kun ollaan kuitenkin menossa kaupunkilomalle). Hiustenkuivaajaa en kuulemma saa ottaa mukaan ja suoristusraudankin on oltava pienin mahdollinen. Suostuin tähän kun minulle luvattiin, että hotellissa on ihan varmasti kuivaaja. Nyt sitten nähdään miten ihminen selviää kuukauden kun käytössä on vain kolmet kengät ja jatkuvasti joutuu pelkäämään, ettei seuraavassa hotellissa ole hiustenkuivaajaa.

Kun ensin oli karsittu naisen matkatavaroista lähes kaikki ylimääräinen ja suurin osa välttämättömästäkin niin mies alkoi pakkaamaan. Hämmästys oli suuri kun katsoin rinkkaan laitettavia tavaroita. Rautalankaa?! Otsalamppu?! Nippusiteitä?! Se vekotin, jossa on monenlaisia linkkuveitsiä?! Äkkiseltään vaikuttivat hyvin turhilta tavaroilta kun kuitenkin edelleen on kyse kaupunkilomasta. Mukaan ne silti kuulemma otetaan. Mutta kyllä mieskin teki pakatessa myönnytyksiä. Jätti nimittäin moskiittoverkon kotiin.

Lähtö onkin sitten kolmen yön päästä. Seuraava kirjoitus tulee siis toivottavasti San Franciscosta. Tai mikäli tuo tulivuori tuolla innostuu (kuten tapana on kun Tero matkustaa) niin Kroatiasta. Nähtäväksi jää.